Rokokoo - mustavalkoinen kesämekko

Näin kauan aikaa sitten Moda-lehdessä ompeluohjeet ihanaan kesäiseen mekkoon, jossa oli naruolkaimet ja laaja helma. Lainasin saman lehden kirjastosta ja kopioin kaavat itselleni. Nyt kesän korvalla ompelin mekon puuvillakankaasta.

Kuva 1. Moda-lehden mekkomallit

Mekko on valmistettu mustavalkoisesta Rokokoo-puuvillasekoitteesta, materiaalina 50% puuvillaa ja 50% polyesteriä (Jysk 26,99e/ 5m). Kangas on venymätöntä ja napakkaa. Mekko pysyy hyvin kuosissaan, mutta ei laskeudu hirveän hyvin vaan jää hieman pöyhkeäksi.

Kuva 2. Rokokoo-puuvillasekoitekangas

Mekon malli oli helppo ommella alusta loppuun, lankana käytin mustaa polyesterilankaa. Helppoutta tarjosi myös venymätön materiaali, joista tykkään ehkä eniten. Tein mekon polvipituiseksi, mutta en laittanut mallin mukaista kangasröyhelöä helmaan, vaan ompelin helmaan kerroksen mustaa tylliä. Tylliä oli vain jämät, joten minun piti ommella ensin muutama tyllinauha yhteen, josta sain tarpeeksi pitkän nauhan helmaan rypytyksineen. Mekon olkaimiksi laitoin mustaa, kapeaa satiininauhaa. Vyötäröllä on kiristävä kuminauha, joka on kuvissa vyötärövyön alla.

Kuvat 3.-4. Mekko edestä ja takaa

Ja olihan se mekko pakko ikuistaa kameralle. Mekko siirtyi kuviksi omalla takapihalla aurinkoisena alkukesän päivänä. Mallina toimi luonnollisestikin oma sisko, joka poseerasi kameralle ruokapalkalla :D 

Mekon teosta jäi hyvä mieli ja tätä mekkoa tulee varmasti käytettyä kesällä mahdollisissa juhlissa :)

Kuva 5. Mekko mallin päällä

1. Mustavalkoinen Rokokoo-kangas: Jysk

2. Musta tylli: Eurokangas

3. Musta satiininauha: Sinooperi tai kirppari (en muista tarkkaan)

4. Vyötärövyö: Seppälä

5. Kengät: Kenkäsiskot

Kuvauspaikka: Jämsänkoski

Kevättakki 2012

Tein itselleni takin, hiphei!

Halusin tehdä itselleni nilkkapituisen takin, jossa olisi iso huppu ja vyönauha. Tästä takista tuli kuitenkin vain polvipituinen ihan siksi, ettei kangas riittänyt nilkkapituiseen. 

Tein takista ensin protomallin puuvillasta. Siitä tuli hieman liian pieni, joten suurensin kaavaa sopivaksi. En tehnyt uutta protoa, vaan ompelin takinn sen jälkeen suoraan takkikankaasta. Takista tuli suht sopiva silti, mutta koska minulla on kapeat hartiat, se jäi niistä hieman isoksi. Huppu kuitenkin pelasti asian, eikä takki näytä siten roikkuvalta päälläni. 

Tämä on toinen koskaan valmistamani takki (ensimmäisen tein ammattikorkeakoulussa muutama vuosi sitten), mutta olen tulokseen suhteellisen tyytyväinen. Ei se toki täydellinen ole, mutta kyllä sitä kehtaa ulkonakin pitää. Vetoketjun kanssa hieman laiskistuin enkä ommellut sitä alavaran ja etukappaleen väliin, kuten yleensä, vaan ompelin sen jälkeenpäin alavaraan kiinni.

Takissa on siis hiippahuppu, pitkät puhvihihat, edessä vetoketju ja vyötärölle solmittava vyönauha. Vuorina on mustaa vuorikangasta, päällys on samettimaista mustaa kangasta turkooseilla pilkuilla. Päällyskankaan olen ostanut joskus bleiseriä varten Porin Eurokankaasta. Vetoketju on paikallisesta kangaskaupasta.

Takki valmiina edestä

Takki takaa

Takin valmistukseen meni n. viikko protoineen päivineen. Kärsivällisyyteni palkittiin valmiilla työllä, josta olen iloinen. Seuraavaksi voisin valmistaa samoilla kaavoilla itselleni myös sen nilkkapituisen takin. Tällä kertaa ehkä hieman ohuemmasta kankaasta kuin samettikangas. 

Jalosti mallintehtävissä toimi rakas siskoni Eeva, jotta sain kuvattua takin kunnolla sekä edestä että takaa. Kuvassa lisäksi uudet korkosaapikkaani, jotka ostin pari päivää sitten alennuksesta :D

Näissä keväisissä tunnelmissa seuraavaan kertaan. Nähdään!

Neulottu raidallinen bolero

Neuloin siskolleni boleron Modan ohjeen mukaan. Värit olivat toivottu erilaiseksi, vaaleanlilaa Rose Mohairia ja mustaa Fleuria tässä versiossa. Bolero valmistui muutamassa päivässä ja oli hauska tehdä :)

Bolero löysi omistajansa

Bolero takaa

*Loimusamettinen haltiamekko*

Olin halunnut jo pitkän aikaa valmistaa haltiamaisen pitkän mekon. Aika oli tämän vuoden kevättä kun aloitin puvun kaavoittamisen. Suunnitelma minulla oli hautunut päässä ja luonnostelin sen paperille. Muokkasin kaavat ammattikorkeakoulussa tekemäni bleiserin kaavoista suunnitelmani muukaan. Minulla oli kangasta käytettävissä 5 metriä, joten laskin kaavojen mitan sen mukaan. Kankaana on kirkkaanviolettia loimusamettia, jonka olen ostanut joskus Porin kirpputorilta 5 eurolla.


Ompelin mekon saumurilla, koska kangas oli joustavaa. Mekossa on prinsessaleikkaus ja hihojen liehukkeet on leikattu loppukankaasta. Pääntie on v-aukkoinen, joka mielestäni oli paras vaihtoehto mekkoon. Mekon ompelu sujui nopeasti kun sen innoissani ompelin. Reunat on huoliteltu saumurilla, mutta kun löydän sopivaa koristenauhaa, pääntie ja hihat saavat lisäkoristusta.


Nyt pääsen leikkimään prinsessaa :)

*Harmaan pitsijakun pitkä taival*

Minulla on huono tapa aloittaa neuletöitä ilman että koskaan saan niitä loppuun.  Keskeneräisiä töitä lojuu joka puolella asuntoa. Yleensä aloitan neulomisen todella innokkasti, mutta usein innostukseni syystä tai toisesta lopahtaa. Syitä siihen on monia: neuletyö käy yksitoikkoiseksi tai on liian vaikea tehdä, lankayhdistelmä onkin huono, kuviosta tuli liian sekavan näköinen, lanka loppui kesken, työ on jäänyt niin kauaksi aikaa nurkkaan lojumaan ettei sitä jaksa enää jatkaa tai sitten yksinkertaisesti olen liian laiska tai kärsimätön saamaan niitä valmiiksi. 

Olin muutama kuukausi sitten siskoni luona kylässä. Valittelin taas samaa asiaa miten en saa ikinä neuletöitäni valmiiksi. Päätimme sitten neuloa samanlaisen neuletyön. Yhdessä. Tarkoitus oli kannustaa toista tekemään työ loppuun. Selasimme lehtiä ja kun olimme päättäneet, minkä neuleen neulomme, menimme kauppaan ostamaan tarvittavat langat ja puikot. Neuletyö oli pitsineuleinen pitkähihainen jakku, jonka edessä napitukset. Aloitin neulomaan jakkua vaaleanharmaasta Novitan Rose Mohair-langasta, puikot numero 4.

Kuva 1. Neulejakun lankamateriaali tuo luksusta

Neuloimme yhdessä telkkaria katsellen siihen asti, kunnes minun oli aika parin päivän päästä palata kotiin. Jatkoin neulomista kotona. Tein jakusta hieman lyhyemmän, boleromaisen version, pitkillä hihoilla kuitenkin. Innostus neuloa säilyi, kun toinen oli kannustamassa ja kyselemässä kuinka pitkällä jo olet. 

Sain kappaleet valmiiksi omasta mielestäni nopeassa tahdissa ja kasasin neuleen lähes yhdeltä istumalta. Neule vaikutti sopivalta sitä sovittaessani. Sitten neule jäi kesken pitkäksi aikaa, koska minulta loppui lanka. Sain hankittua lisää lankaa, mutta viimeistelin (napinlävet sekä pääntie) jakun vasta pari päivää sitten. 

Kuva 2. Pitsijakku takaa

Pääntien tein vain yksinkertaisella langalla, koska en katsonut ohjetta niin tarkkaan, enkä viitsinyt enää purkaa sitä. Napituslistat tein kummallekin puolelle virkkaamalla ja käytän nappien sijasta nauhoitusta etumuksessa. 

Tämä on ensimmäinen isotöinen neuleeni, jonka olen saanut valmiiksi. Sitä ennen olen keskittynyt asusteiden neulontaan. Kyllähän tuohon hieman virheitä tuli, mutta tekemällä oppii :) 

*Korsettitoppi mustalla pitsillä*

Otin kaavan Burdan vuoden 2002 lehdestä, jossa korsettitoppi oli tehty farkkukankaasta. Koska farkkukangas ei oikein ole minun juttuni, valmistin korsettitopin samasta punamustasta kankaasta kuin edellinen pussukkani on valmistettu. Kaavan koko oli 34, mutta otin pituudesta pari senttiä pois, koska olen lyhyt ihminen. 

Ompelin ensin etu- ja takakappaleet yhteen saumurilla. Ompelin sen jälkeen saumanvarat kiinni ompelukoneella, jolloin etupuolelle jäi tikkaus näkyviin. Pääntielle ompelin alavaran, mutta helmaan en. Vetoketjun sijaan kiinnitykseksi kiinnitin takakappaleiden reunaan 14 sirkkaa nauhoitusta ja kiristystä varten. 

Kuva 1. Korsettitoppi sivusta

Mielestäni korsettitoppi kaipasi vielä jotakin koristusta yläosaan (ihan siksi että vartaloni on päärynänmuotoinen ja levenee alaspäin, siksi pyrin vaatteiden olevan sellaisia jotka veisivät huomion mieluummin pieneen yläkroppaani kuin suureen alakroppaani). Ompelin siihen sitten mustaa pitsinauhaa. Samaa nauhaa ompelin myös korsettitopin yläreunaan ja helmaan. 

Kuva 2. Korsettitoppi takaa

Luovuin alussa melkein koko hommasta, sillä huomasin että olin leikannut kappaleet väärään langansuuntaan (venymättömään, kankaan kaikki reunat olivat samanlailla huolitettuja, joten se hämäsi enkä tajunnut kokeilla kankaan venyvyyssuuntaa). Sinnikkäästi kuitenkin päätin että ompelisin korsettitopin loppuun, tuli mitä tuli. Kyllä siitä sitten jonkinlainen tuli, olen tyytyväinen alun vaikeuksien jälkeen, koska tämä on yksi harvoista isompitöisistä vaatteista, jotka olen saanut kokonaan valmiiksi. En sitten tiedä tulenko sitä koskaan pitämään, mutta ainakin se näyttää suht siistiltä :)